lauantai 24. marraskuuta 2018

Meidän lapsettomuus

"Kuin ankat stenvallin taulusta, raitalakanoissa toinen valveilla
Kauanko jaksamme haaveilla kehtolaulusta.
Kun me ollaan lähekkäin, itket kasvot minuun päin. Miksi kävi näin?
Miten saan sut uskomaan, olen tässä ainiaan, sua rakastan.
Vaikka jäätäis ikuisesti kahdestaan"


Kun Noa oli vielä elossa, ja vauvahaaveet ja tahaton lapsettomuus kouri rintaa, lohduttauduin aina ajatukseen että: "Meillä on onneksi jo yksi lapsi, eikä me tarvita välttämättä vauvaa, jos sitä ei tule. Ollaan jo yhden aivan ihanan lapsen vanhempia". 



Kaikki oli hyvin ennen Noan syntymää, mulla oli kuukautiset ja suht säännöllinen kierto ja Noaa ei yritetty hirveän montaa kuukautta. Siihen että tulin raskaaksi, taisi mennä puolisen vuotta. Puolesta vuodesta puolet yritettiin tosissaan, erilaisilla netistä löytyneillä konsteilla. Oli greippimehua, ovulaatiotestejä ja muuta hössötystä. Raskausvitamiinit aloitin jo paljon ennen raskautta, ne kuulemma auttaa raskaaksi tulemisessa. Netti on pullollaan mitä kummallisempia konsteja raskautumiseen. 

Noan syntymän jälkeen mulla alkoi ongelmat omien kuukautisten kanssa, ne ei alkanut. Alkuun imetin Noaa ja silloin on ihan luonnollista, ettei kuukautiset välttämättä ala. Kun lopetin imetyksen, niin kuukautisia ei silti näkynyt. Jälkitarkastuksessa otin kierukan. Kierukka alkoi oireilemaan, vuotoa oli jatkuvasti, oli kovia kipuja ja olo oli ihan jäätävä. Menin poistamaan kierukan, ja se oli aiheuttanut mulle kohtutulehduksen. Se meni onneksi ohi antibiootti kuurilla. Se ei ollut ainoa kohtutulehdus, vaan siitä alkoi tulehdusten kierre.

Sain muistaakseni toisen kohtutulehduksen vähän ajan kuluttua ensimmäisestä. Varasin ajan gynekologille. 

Hän ultrasi munasarjat ja kohdun, ja totesi ohimennen että: "Sulla on monirakkulaiset munasarjat, ne aiheuttaa lapsettomuutta, mutta tässä sulle e-pilleri resepti". 
Hän ihmetteli sitä, miten Noa oli voinut saada alkunsa, munasarjoistani. Ne oli todella monirakkulaiset, ja hän oli sitä mieltä ettei niillä voisi mitenkään raskautua luonnollisesti. Tiesin mitä lapsettomuus tarkoittaa, ja erään meille todella läheisen pariskunnan kautta tiesin myös miltä lapsettomuus tuntuu (tietenkään en tiennyt) mutta tämän naisen kertomien tarinoiden perusteella koin tietäväni, suunnilleen. 

Alkuun ajattelin, että kyllä tästä selviää ja gynekologi vain pelotti minua, kun sain kuitenkin e-pilleri reseptin käteeni.
Kuukautiset ei alkanut vaikka kuinka odotin ja toivoin niiden alkavan. Varasin jälleen ajan samalle lääkärille. 
Munasarjoissani ei tapahtunut mitään luonnollisesti, joten sain lääkekuurin, joka aiheuttaisi kuukautiset ja saisi kierron käynnistymään.
Kuurin jälkeen jouduin varata jälleen ajan. Kuurista tuli kohtutulehdus, johon ei oikein purrut lopuksi edes se antibiootti kuuri. 

Sain muutamia kuukautisia aikaan lääkkeillä, mutta lähes aina vuoto oli mahdottoman runsasta, kivut kovia ja usein kuukautisia seurasi kohtutulehdus. 

Vauvahaaveet  voimistuivat, ja tuntui että ympärille syntyi koko ajan lisää vauvoja. Olisin halunnut oman pienen, jota hoivata. Ja Noa olisi ollut maailman paras isoveli vauvalle. 
Tämän vuoden alussa kävelin saman lääkärin huoneeseen ja päästin ulos vauvatoiveeni. Vauvan yritystä oli takana reilusti yli vuosi tuloksetta. Sain jälleen uuden lääkekuurin, jonka aikana vauvaa voisi yrittää. Niitä lääkkeitä söin muutaman kerran, tuloksetta. Lääkettä on edelleen meidän lääkekaapissa, odottamassa että uskallamme yrittää jälleen.

Noan koko elämän aikana, en saanut luonnollisia kuukautisia tai sitä vauvaa, vaikka sen yritystä onkin takana jo kaksi ja puoli vuotta. Se on pitkä aika yrittää lasta, sitä saamatta. 
Emme kertoneet läheisille vauvan yrityksestä, mutta nyt kaikki saavat tietää tätä kautta. En halunnut luoda sitä voivottelua "Olette nuoria ja nyt voisi odottaa", sillä vain minä ja Riku voidaan päättää asiasta. Se on aina vanhempien päätös, kun lasta toivotaan ja yritetään. Siinä ei hirveästi paina muiden ihmisten sanat. 

Nyt kun Noa on kuollut, on lapsettomuus vielä kipeämpi asia. Kun vauvaa toivoo ja haluaa niin kovasti, eikä sitä saa, se sattuu. Olen tämän 2,5 vuoden aikana tehnyt useita satoja negatiivisia raskaustestejä, se sattuu. Tein yhden positiivisen ja saimme sisälläni kasvamaan pienen ihmisen. Sitä pientä ihmistä ei kuitenkaan koskaan saatu elävänä kotiin saakka, vaan se valui verenä ulos. Pieni keskeneräinen ihminen, olisimme halunneet hänet niin kovasti. 

Seuraava ratkaiseva askel olisi lääkkeiden aloitus ja lapsettomuushoitoihin meneminen. Se vain ahdistaa ja pelottaa. Voiko tähän perheeseen saada lasta, joka kuolee vanhuuteen? Vai käykö jokaiselle synnyttämälleni lapselle samalla tavalla kun meidän pienelle Noalle? 

Elämän jatkuminen pelottaa, PCOS pelottaa, lapsettomuus pelottaa, lapsen kuolema pelottaa, koko elämä pelottaa. Voiko tähän perheeseen saada lasta? Onko se oikein? Voiko sitä lasta rakastaa yhtä paljon kun rakastimme Noaa? Jos ja jos. Miksi ja miksi. Elämä on välillä vaikeaa ja potkii päähän. Mutta ehkä se onni kohtaa meidät jälleen, ja seuraava pieni ihminen saa elää onnellisen elämän ja kuolla vanhuuteen, Ehkä ja ehkä. 

♡ Cecilia

2 kommenttia:

  1. ❤Mulle sanottiin 19 kesäisenä gyne tarkistuksella, sinun molemmat munasarjat ovat erittäin rakkulaiset, raskaus on melkein mahdottomuus😶😑Nyt mulla on 5 lasta. ( kaikki saaneet alkunsa hormoonihoidoin) ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa kuulla että teillä onnistui hoidot noin hyvin ❤️ Ehkä meilläkin on toivoa vielä.

      Poista