keskiviikko 14. helmikuuta 2018

Yksin ei tarvitse pärjätä - äitiystävän merkitys


Mulla ei ole koskaan ollut montaa ystävää. Olen sellainen ihminen, jonka on vaikea luottaa toiseen ihmiseen ja vielä vaikeampaa on tulla toimeen täysin vieraan ihmisen kanssa. Pelkään hirveästi muiden mielipiteitä ja ajatuksia, nykyään vähemmän kuin nuorempana, mutta edelleen merkittävästi. 

Kun sain tietää rippikoulu ikäisenä että olen raskaana, sen hetkiset ystäväni kaikkosivat nopeasti ympäriltäni. Onneksi niitä ei ollut montaa, niin menetys ei tuntunut niin pahalta.
Kaikki ystäväni olivat eri elämäntilanteessa, he eivät edes seurustelleet. Itselläni oli kumppani sekä uusi elämä kasvamassa sisälläni. Koska olen aina ollut aika yksinäinen, oli helppoa tottua elämään ilman ystäviä. 

Raskausaikana liityin Facebookissa Helmikuiset 2016 ryhmään, josta sain paljon uusia nettiystäviä ja korvaamatonta vertaistukea. Saamani vertaistuki oli kuitenkin vääränlaista. Äidit ryhmässämme olivat kaikki täysi-ikäisiä aikuisia naisia, jotka olivat saamassa lapsen. Kaipasin ystävää, joka olisi teini-ikäinen äiti. En kuitenkaan löytänyt sellaista mistään. 

Kun Noa oli vauva, löysin netistä Tosielämän kotileikkejä - blogin ja sen kirjoittajan Jasminin espoosta. Siihen aikaan Leo oli vielä vauva. Aloin lukemaan blogia säännöllisesti, sen aiheet olivat vahvasti läsnä myös omassa elämässäni. Pitkän aikaa seurasin Jasminin blogia ja mietin miten mahtavaa olisi ystävystyä samassa elämäntilanteessa olevan äidin kanssa. 

Toukokuussa 2017 uskalsin vihdoinkin ottaa yhteyttä Jasminiin. Laitoin hänelle instagramin kautta viestiä ja toivoin että hän vastaisi minulle. 

Ensimmäiset viestimme menivät näin: 

"Moi" 
"Moikka"
"Mun oli pakko laittaa viestiä sulle ku oon jo pidemmän aikaa seuraillu sun blogia, oot vissiin siirtyny vauvalle?"

Siitä se lähti, elämäni merkittävin ystävyys. Alkoi keskustelu Jasminin raskaudesta, elämästä taaperon kanssa, merkkivaatteista, ennakkoluuloista ja teiniäitiyden haasteista. Puhuimme paljon instagramin sekä whatsappin kautta. Olin löytänyt sen äitiystävän itselleni, jota olin raskausajastani saakka etsinyt. 

Sinä päivänä kun Jasminin ja Mikon kuopus Mia syntyi, syyskuussa, Jasmin laittoi viestiä supistuksista ja keskustelimme aamukuudesta aamupäivään saakka. Muistan kuinka jännitin koska saan viestin että vauva on saapunut maailmaan. 

Pidimme tiiviisti yhteyttä Mian syntymän jälkeenkin, ja marraskuussa kun Mia sai nimen espoossa sain kunnian toimia kummina, ensimmäinen kummilapseni

Äitiystävän tärkeyden ymmärtää vasta kun löytää sellaisen. En ollut edes tajunnut miten paljon kaipasin ihmistä, kenen kanssa voi keskustella arjen haasteista ja teiniäitiyden huonoista ja hyvistä puolista. 

Kaksplussan sivuilta löytyvää juttua lainaten: Äitiystävä on sellainen joka ei kritisoi kasvatustyyliä, ei vertaile lapsiamme, ei arvostele kotia, hänelle uskaltaa näyttää kaikki tunteet, auttaa pyytämättäkin ja hänen kanssaan voi puhua muustakin kuin lapsista

Kiitos Jasmin, että olet olemassa, olet korvaamaton ystävä. 


Onko teillä netin kautta löytyneitä äitiystäviä?

 Cecilia

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti