keskiviikko 7. maaliskuuta 2018

Täysi-ikäinen äiti

Tänään on mun syntymäpäivä, ja ensimmäinen päivä täysi-ikäisenä äitinä. Olo ei tietenkään ole mitenkään erilainen kuin muinakaan päivinä, mutta se tieto on alitajussani. Olen ensimmäistä kertaa elämässäni täysi-ikäinen äiti.


Noan syntyessä helmikuussa 2016, olin 15-vuotias. Nyt kun ajattelen itseäni sen ikäisenä, en todellakaan ollut kypsä enkä edes valmis äidiksi, vaikka lapsi oli suunnitellusti tehty rakkaudella. Miten 15-vuotias voisikaan olla kypsä pitämään huolta vastasyntyneestä? Mutta hyvin olemme pärjänneet, ja Noasta on kasvanut iloinen ja hyvin hoidettu taapero. 

Alitajunnassani on koko päivän pyörinyt ajatus siitä, etten ole enää ala-ikäinen, nyt olen virallisesti "aikuinen" vaikka olen ollut sitä jo monta vuotta lapseni takia. 

Monikaan asia ei todellisuudessa muutu täysi-ikäisyyden myötä, saa ostaa tupakkaa ja alkoholia, eikä virallisesti tarvitse omia vanhempia. Minä ainakin tarvitsen vielä monta vuotta vanhempiani. Vaikka olen itse äiti niin omalla äidilläni on suuri merkitys elämässäni, ja siinä miten minusta on tullut tällainen kuin olen. 

Mutta olen todella kiitollinen siitä, etten ole enää ala-ikäinen. Olemme vuosien aikana kohdanneet paljon asioita, jotka on hoidettu meidän vanhempien kautta, vaikka me olemme Noan vanhemmat ja viralliset huoltajat. Päiväkodista on soiteltu minun äidille, kyselty tärkeitä yksityisiä asioita Rikun äidiltä, vaikka lapsi on meidän ja lapsen asiat kuuluvat vain meille. Toivon todella, että tämä muuttuu nyt. En itse tarvitse enää huoltajaani virallisesti mihinkään, joten ei lapseni asiatkaan kuulu päiväkodin puolelta heille. Kerron itse kaikesta vanhemmille, jos niin haluan, ja olen kertomatta, jos niin haluan. 

Ilolla kohti päiviä täysi-ikäisenä äitinä! 

♡ Cecilia

sunnuntai 4. maaliskuuta 2018

Kaksivuotiaan katkonaiset yöt


Noa on aina nukkunut pitkät yöunet, heräämättä yön aikana kertaakaan. Jo pienenä vauvana hän nukkui kokonaiset yöt, lukuunottamatta öitä kun hän on ollut sairaana.

Viime kuukausien ja viikkojen yöt ovat kuitenkin olleet ihan muuta kuin mihin ollaan koko perhe totuttu.
Iltaisin Noan kanssa saa käydä pitkää väsynyttä unitaistelua, ja kun hän vihdoin nukahtaa ei kannata huokaista helpotuksesta, sillä pahin on edessäYön ensimmäiset tunnit sujuu hyvin, mutta kun päästään aamuyön puolelle alkaa helvetti ja loputon itku. 

Hän haluaa syliin, ja heti sylistä pois, missään ei ole hyvä, eikä mikään tuo lohtua. Otan häntä syliin, ja asetan takaisin, hyssytän ja yritän kaikkeni. Monena yönä mikään ei auta, jossain vaiheessa hän nukahtaa, itkettyään itsensä uneen. Pahinta on se etten löydä syytä öiselle itkukohtaukselle, kaikki on hyvin mutta pienen ihmisen mielestä kaikki on huonosti.

Olen lukenut netistä ja keskustelupalstoilta, että monella taaperolla on tätä jossain vaiheessa elämää. Ja syynä saattaa olla öiset painajaiset. Olen keskustellut Noan kanssa siitä mitä hän yöllä kokee, mutta eihän hän tietenkään osaa itse kertoa. Ainoa mahdollisuus on painajaiset. Olen antanut myös kipulääkettä, mutta se ei helpota, eli kipuja Noalla ei ole. 

Meillä on kohta neuvola ja ajattelin ottaa öiset itkukohtaukset puheeksi mutta ennen sitä haluan kysyä onko teidän taaperoilla ollut vastaavaa öisin? Mistä löytyi apu?

Äiti alkaa olemaan henkisesti loppu. Oman lapsen itku on pahinta, varsinkin jos siihen ei löydy syytä ja helpotusta. 

♡ Cecilia

torstai 1. maaliskuuta 2018

Seinäjoen uusi HopLop

*postaus toteutettu yhteistyössä HopLop Seinäjoen kanssa*
*Liput saatu*

Kävimme eilen testaamassa Noan, ja Noan serkkutytön kanssa Seinäjoen uuden HopLop leikkipuiston. HopLopilla oli avajaiset viime kuun lopussa, sinne ei valitettavasti päästy osallistumaan sillä Noa tuli kipeäksi juuri ennen niitä. 


Puisto oli todella iso, sen koko yllätti positiivisesti. Oli kaikenlaisia kiipeilytelineitä, ja liukumäkiä. HopLopissa oli isoille ja pienille mahdollisuuksia kiipeilyyn ja turvalliseen leikkimiseen. Me pysyteltiin koko aika pienten puolella, josta löytyi juuri sopivasti tutkittavaa 2-3 vuotiaille lapsille. Pienten puolelle ei päässyt yli 4-vuotiaat lapset. 


"HopLop Seinäjoki on liikunnallinen seikkailupuisto koko perheelle. Seinästä seinään täynnä koukuttavaa touhua ja vauhdikasta viihtymistä kaikenikäisille, taitotasosta riippumatta. Meillä on vapaus villiintyä ja aikuisetkin voivat jättää kravatin ja jakkupuvun kotiin!"

Puistosta löytyy: Seikkailulabyrintti, pienten leikkialue, sähköautorata, rakentelualue, sähköisiä pelejä, pallomeri, monipelikenttä, aaltoliukumäki, donitsiliuku, dropslide, jättitrampoliini, käärmeliukumäki, pallokanuunat, rullaliukumäki, spider tower, tulivuoriliukumäki, liukupomppu ja safarialue. Puistosta löytyy siis paljon erilaisia vaihtoehtoja eri ikäisille lapsille. 


Noa on aika arka lapsi, joten hän ei uskaltaunut tutkimaan pienten puolen kiipeilytelinettä ollenkaan, serkkutyttö käväisi korkeammalla muutaman kerran mutta palasi nopeasti maan pinnalle. HopLop oli tupaten täynnä neljän jälkeen hiihtolomaviikolla, mutta tilat oli niin hyvin suunniteltu ettei puistossa silti tullut tungosta. Liikkuminen oli helppoa, ja jonotkin oli siedettävän pituiset. Iso plussa HopLopille varavaipoista, joita saa kassalta! Meillä unohtui vaippa kotiin, ja vanha vaippa ei olisi pitänyt automatkaa kotiin. 

HopLop Seinäjoen hinnasto:

1-2 vuotias = 10€

Yli 3-vuotias = 16€

 Alle 1-vuotias ja aikuiset = 0€


♡ Cecilia

keskiviikko 28. helmikuuta 2018

2-vuotiaan synttärilahjat

Ajattelin esitellä teille mitä kaikkea Noa sai lahjaksi. Noalla on jo todella paljon leluja, sen takia laitoimme kutsuviesteihin lahjatoivomukset. Noan huonekin on aika pieni, joten sinne ei enää hirveän montaa lelua mahdu. 

Kirjoitimme kutsuviesteihin näin: "Lahjaksi toivoisin duploja, rahaa juniorituoliin ja vaatteisiin." 

Duploilla Noa on leikkinyt päiväkodissa ja mun vanhempien luona ja pitää niistä todella paljon. Nyt Noa ei enää tarvitse todellakaan lisää duploja, niitä kertyi synttäreiltä iso laatikollinen. 

Kaikki lahjat olivat Noalle mieleisiä, ja hän on leikkinyt niillä paljon viikon aikana. 



Mummulta ja vaarilta Noa sai kaksi pakettia duploja.



Mun äidin äidiltä Noa sai paloauto duplopaketin. Palomies vaihtui kuvaan, sillä oikea on jo hukassa. 




Tämmöisiä paketteja Noa sai kaksi, toisen kummisedältä ja toisen isotädiltä. Ajateltiin että toisen auton voi viedä mun vanhemmille duplojen sekaan.



Rikun äidin äidiltä Noa sai pienen duplopaketin ja pikku myyn. Pikku Myyn Noa sai sen takia, että kun häneltä kysyi mitä haluat syntymäpäivälahjaksi hän vastasi aina 
"punaisen tytön". 


Mun isän äidiltä Noa sai Villervallan pipon ja paidan, hiihtokerraston ja kaulurin.



Enon perheeltä Noa sai Unico plus poliisi setin.


Pikkuserkun perheeltä Noa sai duplo bussin.



Rikun vanhemmilta Noa sai autot 3 - duplopaketin.


Kummitädiltä ja -sedältä Noa sai sähkömönkijän, jolla Noa ei vielä ole uskaltanut ajaa. 
Ehkä kesään mennessä, niin pääsee ulos ajelemaan. 

♡ Cecilia

torstai 22. helmikuuta 2018

2-vuotissynttärit

Meillä juhlittiin lauantaina ja sunnuntai 2-vuotissynttäreitä, vieraat oli jaettu kahdelle päivälle joka osoittautui erittäin hyväksi ratkaisuksi. Noan isän puolen suku kävi lauantaina, ja toinen puoli sunnuntaina. Vieraita oli kahdelle päivälle yhteensä 40, joka oli kyllä aivan liikaa, ja siitäkin oli jo karsittu sukulaisia pois. Välillä tuntui että meidän asunto oli ihan täynnä, vaikka kaikki kävivät vähän eriaikaan. 

Tarjottavana oli voileipäkakkua, kakkua, coktailpiirakoita, munavoita, keksiä, karkkia, taapero herkkuja ja sunnuntaina limppua lohiherkulla ja näkkileipää tonnikala täytteellä. 
Tarjottavat riitti muuten todella hyvin, mutta lauantaina coktailpiirakat loppui iltapäivästä kesken. Onneksi kaikkea muuta oli jäljellä. 
Lauantailta jäi 1/3 osa voileipäkakkua, jonka söin yksin illan aikana ja sain aivan jäätävän vatsakivun. Kukaan muu ei sitä saanut, joten se johtui siitä että söin sitä niin paljon kerralla. 



Lauantai



Noalle mahtui vielä paita, joka ostettiin 1-vuotissynttäreitä varten.




Taaperoille oli tarjolla maissinaksuja, muumi hedelmäpatukoita ja lasten sipsejä. 












Sunnuntai

Sunnuntaina kaikki oli samallalailla laitettu, mutta tarjoilut oli keittiönpöydällä. 



 Cecilia

keskiviikko 21. helmikuuta 2018

Blogin uusi nimi

Nyt suurin muutos blogissa on julki, uusi nimi!


Olen odottanut kauan että uskallan vaihtaa blogini nimeä ja nyt kun kaksplussan sivut uudistettiin, tuli mahdollisuus vaihtaa blogin nimeä samalla. Tuntuu että nyt on juuri oikea aika. 

Uskon että nimenvaihto vaikuttaa jonkin verran blogini löytymiseen, varsinkin lukijoiden kohdalla jotka etsivät blogini hakemalla sen nimeä. Olen siitä pahoillani, mutta eiköhän me kaikki totuta uuteen nimeen. 

Jo kauan aikaa Kun kaksi muuttuu kolmeksi - nimi on tuntunut väärältä, ja ei, meille ei ole tulossa perheenlisäystä. Mutta blogin nimi on niin vahvasti liittynyt Noaan ja siihen että meitä on kolme, nyt blogi antaa enemmän postausmahdollisuuksia. Postaan edelleen äitiydestä ja taapero arjesta, mutta nyt blogi on minun oma, ei niinkään kolmen hengen perheen blogi.

Toivottavasti totutte uuteen nimeen nopeasti! 
Vaihdan kaikki somekanavat uudelle nimelle, joten jatkossa minut löytää Facebookista nimellä "CeciliaLinnea" ja Instagramista nimellä "cecilialinneablogi

 Cecilia

torstai 15. helmikuuta 2018

Millainen on meidän 2-vuotias?

Meillä on tänään erikoinen päivä, sillä meidän minimies täyttää tänään 2-vuotta. 


Noa on aina ollut rauhallinen lapsi, hän oppi kävelemään vasta 1,5 vuoden ikäisenä, eikä ole vieläkään liikunnallisesti kovin lahjakas tapaus. 
Noa kävelee, välillä jopa juoksee, mutta edelleen nilkan korkuiset kynnykset ovat paha paikka, ja niissä hän tarvitseekin kättä josta saada turvaa ylitykseen. Noa pitää potkurekalla, - mopolla ja -autoilla ajamisesta. Meiltä kotoa löytyy potkurekka, mummilasta -mopo, ja päiväkodista monenlaisia kulkuneuvoja. 

Noa syö itse, eikä häntä saa auttaa syömisessä. Välillä se sujuu todella hyvin, mutta joskus tuntuu että ruokaa löytyy vain pöydältä ja lattialta, ei masusta ollenkaan. 
Noa ei kovin hyvin juo vielä tavallisesta lasista, usein juoma kaatuu paidalle. Kotona ollaan vielä juotu juomapullosta, pilli- ja nokkamukista. 

Nyt uusimpana taitona, Noaa on alkanut kiinnostamaan pukeminen, kenkiä hän yrittää laittaa itse jalkaan, usein siinä myös onnistuu. Innostus pukemiseen tulee päiväkodista. 

Noa on puheellisesti aivan älyttömän taitava ikäänsä nähden! Noa puhuu lähes kaikki sanat oikein, eikä edes S tai R kirjain tuota vaikeuksia. Pisin lause mitä Noa on sanonut on ollut kahdeksan sanan mittainen, mutta yleensä lauseissa on neljästä kuuteen sanaan. 
Noa tykkää myös laulaa itsekseen, hämä-hämä-häkki, Pipsa Possun tunnusmusiikki, pingviini laulu ja moni muu sujuu hienosti, ja sanatkin menee melkein oikein. 

Meillä on alkanut ne kuuluisat vaiheet minä itse-vaihe ja uhmaikä. Molemmat ovat todella ärsyttäviä, varsinkin jos meillä olisi kiire, ja pieni uhmaikäinen ei suostu kävelemään.
Uhma näkyy myös jos Noa ei saa mitä haluaa, hän menee maahan makaamaan, hakkaa päätä johonkin, kiljuu tai lähtee karkuun. Olen yrittänyt puhumalla saada hänet ymmärtämään miksi tiettyjä asioita ei saa tehdä vaikka haluaisi, yleensä puheesta ei ole mitään hyötyä. Olen hirveän huono komentamaan Noaa, jos Riku on kotona osaa hän sen paremmin ja silloin yleensä Noa ymmärtää. Mutta se ei auta silloin kun ollaan kahdestaan kotona. 

Noa tykkää eniten autoista, rekoista ja kaikesta missä on moottori. Hän myös osaa tunnistaa melkein kaikki automerkit. Noa tykkää myös duploista ja värityskirjojen värittämisestä. Noa on vasenkätinen, se on nähtävissä jo nyt, hän käyttää aina vasenta kättä. 

*Kuva on joulukuulta -17 ja sen on ottanut valokuvaaja Mika Alavesa*

 Cecilia