2-vuotiaan synttärilahjat

Ajattelin esitellä teille mitä kaikkea Noa sai lahjaksi. Noalla on jo todella paljon leluja, sen takia laitoimme kutsuviesteihin lahjatoivomukset. Noan huonekin on aika pieni, joten sinne ei enää hirveän montaa lelua mahdu. 

Kirjoitimme kutsuviesteihin näin: "Lahjaksi toivoisin duploja, rahaa juniorituoliin ja vaatteisiin." 

Duploilla Noa on leikkinyt päiväkodissa ja mun vanhempien luona ja pitää niistä todella paljon. Nyt Noa ei enää tarvitse todellakaan lisää duploja, niitä kertyi synttäreiltä iso laatikollinen. 

Kaikki lahjat olivat Noalle mieleisiä, ja hän on leikkinyt niillä paljon viikon aikana. 

Mummulta ja vaarilta Noa sai kaksi pakettia duploja.

Mun äidin äidiltä Noa sai paloauto duplopaketin. Palomies vaihtui kuvaan, sillä oikea on jo hukassa. 

Tämmöisiä paketteja Noa sai kaksi, toisen kummisedältä ja toisen isotädiltä. Ajateltiin että toisen auton voi viedä mun vanhemmille duplojen sekaan.

Rikun äidin äidiltä Noa sai pienen duplopaketin ja pikku myyn. Pikku Myyn Noa sai sen takia, että kun häneltä kysyi mitä haluat syntymäpäivälahjaksi hän vastasi aina 

"punaisen tytön". 

Mun isän äidiltä Noa sai Villervallan pipon ja paidan, hiihtokerraston ja kaulurin.

Enon perheeltä Noa sai Unico plus poliisi setin.

Pikkuserkun perheeltä Noa sai duplo bussin.

Rikun vanhemmilta Noa sai autot 3 - duplopaketin.

Kummitädiltä ja -sedältä Noa sai sähkömönkijän, jolla Noa ei vielä ole uskaltanut ajaa. 

Ehkä kesään mennessä, niin pääsee ulos ajelemaan. 

♡ Cecilia

2-vuotissynttärit

Meillä juhlittiin lauantaina ja sunnuntai 2-vuotissynttäreitä, vieraat oli jaettu kahdelle päivälle joka osoittautui erittäin hyväksi ratkaisuksi. Noan isän puolen suku kävi lauantaina, ja toinen puoli sunnuntaina. Vieraita oli kahdelle päivälle yhteensä 40, joka oli kyllä aivan liikaa, ja siitäkin oli jo karsittu sukulaisia pois. Välillä tuntui että meidän asunto oli ihan täynnä, vaikka kaikki kävivät vähän eriaikaan. 

Tarjottavana oli voileipäkakkua, kakkua, coktailpiirakoita, munavoita, keksiä, karkkia, taapero herkkuja ja sunnuntaina limppua lohiherkulla ja näkkileipää tonnikala täytteellä. 

Tarjottavat riitti muuten todella hyvin, mutta lauantaina coktailpiirakat loppui iltapäivästä kesken. Onneksi kaikkea muuta oli jäljellä. 

Lauantailta jäi 1/3 osa voileipäkakkua, jonka söin yksin illan aikana ja sain aivan jäätävän vatsakivun. Kukaan muu ei sitä saanut, joten se johtui siitä että söin sitä niin paljon kerralla. 

Lauantai

Noalle mahtui vielä paita, joka ostettiin 1-vuotissynttäreitä varten.

Taaperoille oli tarjolla maissinaksuja, muumi hedelmäpatukoita ja lasten sipsejä. 

Sunnuntai

Sunnuntaina kaikki oli samallalailla laitettu, mutta tarjoilut oli keittiönpöydällä. 

♡ Cecilia

Blogin uusi nimi

Nyt suurin muutos blogissa on julki, uusi nimi!

Olen odottanut kauan että uskallan vaihtaa blogini nimeä ja nyt kun kaksplussan sivut uudistettiin, tuli mahdollisuus vaihtaa blogin nimeä samalla. Tuntuu että nyt on juuri oikea aika. 

Uskon että nimenvaihto vaikuttaa jonkin verran blogini löytymiseen, varsinkin lukijoiden kohdalla jotka etsivät blogini hakemalla sen nimeä. Olen siitä pahoillani, mutta eiköhän me kaikki totuta uuteen nimeen. 

Jo kauan aikaa Kun kaksi muuttuu kolmeksi - nimi on tuntunut väärältä, ja ei, meille ei ole tulossa perheenlisäystä. Mutta blogin nimi on niin vahvasti liittynyt Noaan ja siihen että meitä on kolme, nyt blogi antaa enemmän postausmahdollisuuksia. Postaan edelleen äitiydestä ja taapero arjesta, mutta nyt blogi on minun oma, ei niinkään kolmen hengen perheen blogi.

Toivottavasti totutte uuteen nimeen nopeasti! 

Vaihdan kaikki somekanavat uudelle nimelle, joten jatkossa minut löytää Facebookista nimellä "CeciliaLinnea" ja Instagramista nimellä "cecilialinneablogi" 

♡ Cecilia

Millainen on meidän 2-vuotias?

Meillä on tänään erikoinen päivä, sillä meidän minimies täyttää tänään 2-vuotta. 

Noa on aina ollut rauhallinen lapsi, hän oppi kävelemään vasta 1,5 vuoden ikäisenä, eikä ole vieläkään liikunnallisesti kovin lahjakas tapaus. 

Noa kävelee, välillä jopa juoksee, mutta edelleen nilkan korkuiset kynnykset ovat paha paikka, ja niissä hän tarvitseekin kättä josta saada turvaa ylitykseen. Noa pitää potkurekalla, - mopolla ja -autoilla ajamisesta. Meiltä kotoa löytyy potkurekka, mummilasta -mopo, ja päiväkodista monenlaisia kulkuneuvoja. 

Noa syö itse, eikä häntä saa auttaa syömisessä. Välillä se sujuu todella hyvin, mutta joskus tuntuu että ruokaa löytyy vain pöydältä ja lattialta, ei masusta ollenkaan. 

Noa ei kovin hyvin juo vielä tavallisesta lasista, usein juoma kaatuu paidalle. Kotona ollaan vielä juotu juomapullosta, pilli- ja nokkamukista. 

Nyt uusimpana taitona, Noaa on alkanut kiinnostamaan pukeminen, kenkiä hän yrittää laittaa itse jalkaan, usein siinä myös onnistuu. Innostus pukemiseen tulee päiväkodista. 

Noa on puheellisesti aivan älyttömän taitava ikäänsä nähden! Noa puhuu lähes kaikki sanat oikein, eikä edes S tai R kirjain tuota vaikeuksia. Pisin lause mitä Noa on sanonut on ollut kahdeksan sanan mittainen, mutta yleensä lauseissa on neljästä kuuteen sanaan. 

Noa tykkää myös laulaa itsekseen, hämä-hämä-häkki, Pipsa Possun tunnusmusiikki, pingviini laulu ja moni muu sujuu hienosti, ja sanatkin menee melkein oikein. 

Meillä on alkanut ne kuuluisat vaiheet minä itse-vaihe ja uhmaikä. Molemmat ovat todella ärsyttäviä, varsinkin jos meillä olisi kiire, ja pieni uhmaikäinen ei suostu kävelemään.

Uhma näkyy myös jos Noa ei saa mitä haluaa, hän menee maahan makaamaan, hakkaa päätä johonkin, kiljuu tai lähtee karkuun. Olen yrittänyt puhumalla saada hänet ymmärtämään miksi tiettyjä asioita ei saa tehdä vaikka haluaisi, yleensä puheesta ei ole mitään hyötyä. Olen hirveän huono komentamaan Noaa, jos Riku on kotona osaa hän sen paremmin ja silloin yleensä Noa ymmärtää. Mutta se ei auta silloin kun ollaan kahdestaan kotona. 

Noa tykkää eniten autoista, rekoista ja kaikesta missä on moottori. Hän myös osaa tunnistaa melkein kaikki automerkit. Noa tykkää myös duploista ja värityskirjojen värittämisestä. Noa on vasenkätinen, se on nähtävissä jo nyt, hän käyttää aina vasenta kättä. 

*Kuva on joulukuulta -17 ja sen on ottanut valokuvaaja Mika Alavesa*

♡ Cecilia

Yksin ei tarvitse pärjätä - äitiystävän merkitys

Mulla ei ole koskaan ollut montaa ystävää. Olen sellainen ihminen, jonka on vaikea luottaa toiseen ihmiseen ja vielä vaikeampaa on tulla toimeen täysin vieraan ihmisen kanssa. Pelkään hirveästi muiden mielipiteitä ja ajatuksia, nykyään vähemmän kuin nuorempana, mutta edelleen merkittävästi. 

Kun sain tietää rippikoulu ikäisenä että olen raskaana, sen hetkiset ystäväni kaikkosivat nopeasti ympäriltäni. Onneksi niitä ei ollut montaa, niin menetys ei tuntunut niin pahalta.

Kaikki ystäväni olivat eri elämäntilanteessa, he eivät edes seurustelleet. Itselläni oli kumppani sekä uusi elämä kasvamassa sisälläni. Koska olen aina ollut aika yksinäinen, oli helppoa tottua elämään ilman ystäviä. 

Raskausaikana liityin Facebookissa Helmikuiset 2016 ryhmään, josta sain paljon uusia nettiystäviä ja korvaamatonta vertaistukea. Saamani vertaistuki oli kuitenkin vääränlaista. Äidit ryhmässämme olivat kaikki täysi-ikäisiä aikuisia naisia, jotka olivat saamassa lapsen. Kaipasin ystävää, joka olisi teini-ikäinen äiti. En kuitenkaan löytänyt sellaista mistään. 

Kun Noa oli vauva, löysin netistä Tosielämän kotileikkejä - blogin ja sen kirjoittajan Jasminin espoosta. Siihen aikaan Leo oli vielä vauva. Aloin lukemaan blogia säännöllisesti, sen aiheet olivat vahvasti läsnä myös omassa elämässäni. Pitkän aikaa seurasin Jasminin blogia ja mietin miten mahtavaa olisi ystävystyä samassa elämäntilanteessa olevan äidin kanssa. 

Toukokuussa 2017 uskalsin vihdoinkin ottaa yhteyttä Jasminiin. Laitoin hänelle instagramin kautta viestiä ja toivoin että hän vastaisi minulle. 

Ensimmäiset viestimme menivät näin: 

"Moi" 

"Moikka"

"Mun oli pakko laittaa viestiä sulle ku oon jo pidemmän aikaa seuraillu sun blogia, oot vissiin siirtyny vauvalle?"

Siitä se lähti, elämäni merkittävin ystävyys. Alkoi keskustelu Jasminin raskaudesta, elämästä taaperon kanssa, merkkivaatteista, ennakkoluuloista ja teiniäitiyden haasteista. Puhuimme paljon instagramin sekä whatsappin kautta. Olin löytänyt sen äitiystävän itselleni, jota olin raskausajastani saakka etsinyt. 

Sinä päivänä kun Jasminin ja Mikon kuopus Mia syntyi, syyskuussa, Jasmin laittoi viestiä supistuksista ja keskustelimme aamukuudesta aamupäivään saakka. Muistan kuinka jännitin koska saan viestin että vauva on saapunut maailmaan. 

Pidimme tiiviisti yhteyttä Mian syntymän jälkeenkin, ja marraskuussa kun Mia sai nimen espoossa sain kunnian toimia kummina, ensimmäinen kummilapseni. 

Äitiystävän tärkeyden ymmärtää vasta kun löytää sellaisen. En ollut edes tajunnut miten paljon kaipasin ihmistä, kenen kanssa voi keskustella arjen haasteista ja teiniäitiyden huonoista ja hyvistä puolista. 

Kaksplussan sivuilta löytyvää juttua lainaten: Äitiystävä on sellainen joka ei kritisoi kasvatustyyliä, ei vertaile lapsiamme, ei arvostele kotia, hänelle uskaltaa näyttää kaikki tunteet, auttaa pyytämättäkin ja hänen kanssaan voi puhua muustakin kuin lapsista. 

Kiitos Jasmin, että olet olemassa, olet korvaamaton ystävä. 


Onko teillä netin kautta löytyneitä äitiystäviä?

♡ Cecilia

2-vuotias nielaisi nappipariston

Meillä oli viime kuun loppupuolella aivan tavallinen lauantai ilta, joka sai kamalan lopun. 

Olin Noan kanssa kahdestaan kotona ja Noa leikki omassa huoneessaan pikkuautoilla, itse olin muutaman metrin päässä olohuoneessa, kuitenkin näköyhteyden päässä Noan huoneesta. Leikin ohessa Noa leikki huoneensa pienellä patterivalolla. Tiedän että patterivaloissa käytetään niitä paljon varoiteltuja nappiparistoja, ja jälkikäteen olen katunut sitä etten ottanut valoa Noalta pois heti sen nähdessäni. 

Hetken päästä näin Noan kädessä pariston ja kun hän laittoi sen suuhunsa. Juoksin Noan luo ja yritin kaivaa paristoa, samalla hän kuitenkin kerkesi nielaista sen, pienen kakomisen jälkeen Noa vaikutti normaalilta. Mietin muutaman sekunnin ajan mitä kuuluu tehdä? Päädyin antamaan Noalle hörpyn vettä, ettei paristo juuttuisi ainakaan ruokatorveen. Sen jälkeen tajusin mitä oli juuri äsken tapahtunut ja menin paniikkiin, soitin hätäkeskukseen sillä olimme kahdestaan kotona, enkä omista ajokorttia. 

Hätäkeskuksesta vastattiin melkein heti puheluuni, yritin epätoivoisesti itkien kertoa että lapseni nielaisi pariston, mies toisessa päässä sanoi heti että laittaa ambulanssin tulemaan. Hetken päästä ensihoitajat olivat meillä ja etsivät taskulampun kanssa paristoa Noan huoneesta sekä olohuoneesta, sitä ei kuitenkaan löytynyt mistään joten lähdimme ambulanssilla kohti sairaalaa. Ajomatkalla ilmoitin Rikulle sekä Noan isovanhemmille asiasta. 

Sairaalaan päästyämme Riku tuli sinne Noan kummisedän kanssa. Lähdin Noan kanssa käymään röntgenissä, varmistamassa pariston sijaintia. Kuvissa paristo näkyi vatsalaukun alaosassa, saimme ohjeeksi antaa Noalle kotona levolac-liuosta, jonka pitäisi vauhdittaa ulostetta. Lauantai ilta meni hyvin ja Noa sai yöllä nukuttua.

Sunnuntaina illasta huomasin Noan ulosteen seassa verta, joten lähdimme uudelleen päivystykseen. Paristo ei ollut tullut luonnollista tietä ulos. Päivystyksessä kävimme uudelleen röntgenissä ja paristo oli edelleen täysin samassa kohdassa vatsalaukussa. 

Lääkäri sanoi että lähdemme osastolle nukkumaan ja huomenna paristo poistetaan nukutuksessa. Kello oli kaksi yöllä kun saavuimme osastolle. Noa laitettiin huonon syömisen vuoksi nesteytykseen - tipan kautta ja siitä nukkumaan. Noa nukkui olosuhteet huomioon ottaen todella hyvin. Itse en saanut koko yönä nukuttua, huoli Noasta oli kovempi kuin koskaan ennen. 

Aamulla 10 jälkeen hoitaja tuli hakemaan Noaa leikkaussaliin, sain saattaa hänet leikkaussalin ovelle saakka ja sitten lähdin kotiin odottamaan soittoa sairaalasta. 

Paristo poistettiin vatsalaukusta suun kautta tähystyksellä nukutuksessa. Operaatio ja herääminen kesti yhteensä 2,5 tuntia ja sitten soitettiin että Noa on siiretty takaisin osastolle ja häntä saa nyt tulla katsomaan. 

Noa oli koko päivän todella nukuksissa, nukutuksesta. Ensin hoitaja meinasi, että meidät kotiutetaan samana iltana, mutta Noa söi heikosti ja illalla Noalle nousi kuumetta 38.8 astetta, kirurgi kävi katsomassa Noan ja totesi että kuume ei voi johtua operaatiosta. Lääkäri oli sitä mieltä, että Noalla on samaan aikaan jokin virus infektio. Nenän kautta otetulla testillä, ei saatu kiinni yhtään virusta. 

Noa jäi vielä yön ajaksi sairaalaan nesteytykseen, itse suuntasin yöksi kotiin sillä en ollut nukkunut edellisenä yönä hetkeäkään. Aamulla menin heti takaisin Noan luokse ja hän oli nukkunut yön ajan hyvin, vaikka olin ollut kotona nukkumassa. Pääsimme sitten tiistaina iltapäivällä sairaalasta kotiin. Sairaalassa meitä kohdeltiin mielestäni välillä todella huonosti, voin kirjoittaa lähiaikoina siitä oman postauksen. 

Nappiparisto maksaa Prismassa 1,40€, vatsalaukusta poistettuna se maksaa 185€. Sairaala vuorokausia 3 kappaletta sekä ambulanssi kuljetuksen sairaalaan. 

Meillä kävi todella hyvä tuuri kun paristo ei jäänyt jumiin ruokatorveen, tai syövyttänyt ruokatorvea, vatsalaukkua tai suolistoa. Olen tästä lähtien huolellisempi paristojen suhteen. Onneksi Noalla on nyt kaikki hyvin ja hän toipui tapahtuneesta hienosti, ilman suuria vahinkoja. 

♡ Cecilia

Blogin identiteettikriisi

Pitkästä aikaa blogin parissa - edellisestä kerrasta on jo kuukausia, huh. 

Kirjoitin viimeksi marraskuussa blogipostausta, siitä lähtien blogini on ollut olemassa olematta kuitenkaan olemassa. Seissyt tyhjänä, ja ollut sisällöltään pitkän aikaa suoraan sanottuna huono ja surkeaa luettavaa. Se alkoi loppukesästä blogiahdistus olisi ehkä sana lähimpänä todellisuutta. 

Blogin kirjoitus tuntui raskaalta, ja se näkyi postauksissa. Aiheet oli huonoja ja yhteistyö postauksia oli paljon, koska kaiken muun kirjoittaminen tuntui turhalta. 

Mietin paljon blogiani ja sen tulevaisuutta tauon aikana, vielä muutama viikko sitten uskoin että lopetan koko blogini ja alan tekemään jotain aivan muuta. 

Sain ihmettelyä ja kyselyitä siitä miksi en kirjoita blogia, ja aionko lopettaa. Kyselyt todisti itselleni sitä, että ehkä joku lukee vielä blogiani. 

Eilen tajusin sen en halua lopettaa, en ole valmis lopettamaan vielä. Eilen poistin aamupäivällä kaikki blogitekstini ja päätin että on uusien tuulien aika. 

Blogi tulee muuttumaan uudistuksien myötä ihan kokonaan, niistä kerron lisää sitten kun saadaan asiat järjestykseen suurimman uudistuksen myötä. 

Blogin ulkonäkö on muuttunut jonkin verran ja tulee muuttumaan vielä lisää, pahoittelen muutoksista johtuvia ongelmia blogissani. 

Blogini jatkaa postauksissa samaa linjaa kun ennenkin, käsittelen äitiyttä ja taapero arkea Noan kanssa, joka täyttää ensi viikolla 2-vuotta. 

Kiitos jos olet kaikesta huolimatta jaksanut odottaa. 

♡ Cecilia